Parhaat blinit

Tuo nyt on jokaisen perustietoa. Kuten tässäkin ohjeessa sanotaan, niin hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen.

Paksu tattarista valmistettu lettu on itse asiassa aito alkuperäinen venäläinen blini, jota on valmistettu jo varhaiselta keskiajalta lähtien. Kyseessä oli aateliston herkku. Neuvostoliiton aikakaudella vanha venäläinen ruokakulttuuri kuitenkin uudistettiin kansanomaiseksi. Blinistä haluttiin kaiken kansan ruoka. Ohut, vehnästä tehty neuvostoliittolainen blini syrjäytti lopulta täysin vanhan perinneruoan, ja se katosi neuvostoliiton alueelta täysin. Perinteinen, juhlava, tattarista tehty blini säilyi kuitenkin Euroopassa, esimerkiksi Suomessa. Kaveripiirissäsi ollaan siis tavallaan ihan oikeassa, mutta he puhuvat neuvostoblineistä, kun taas meillä syödään venäläisiä blinejä.

Mikä on oikea jauho?

Äidin resepteihin lorahti myös hieman olutta. Sekä blineihin, että simaan. Mikä minä olen muuttamaan toimivaa reseptiä?

Olisi kiva, jos ihmiset jaksaisivat osallistua kommentointiin ilman, että joka käänteessä otetaan alkoholi esiin.
Asia on ajankohtainen vuodenajankin takia, koska liikelahjat.
Hyvää itsenäisyyden päivää kaikille!

Olutta

Ravintola Kosmoksen tarjoilija tokas meidän äijäporukalle: blinien kanssa juodaa olutta! Mitä laitetaan? Auraa juotiin.

Vodkaa, samppanjaa, tai puolikuivaa ja reipashappoista valkoviiniä. Tai kaikkia edellämainittuja.

Hei, itse olen käyttänyt soijakermaa ja kauramaitoa.
Kasviskermasta saa hapanta seisottamalla sitä huoneenlämmössä jonkin aikaa vrt. leipäjuuri. Tärkeintä on, ettei purkki ole suljettu botulismin takia.

Hei! Aamulla pälkähti päähän tehdä blinejä, kun oli aurinkoinen pakkaspäivä. Ei ollut kotona sellaisia aineksia, mistä yleensä olen tehnyt niitä. Ei piimää, ei jugurttia, viiliä. Ei tattarijauhoja. Maitoakin oli niukasti. Laitoin kulhoon vettä ehkä pari-kolme dl. Vesipannusta lisäsin kuumaa, jotta oli kuivahiivalle sopiva lämpötila. Lisäsin siis pussin kuivahiivaa, ripauksen sokeria hiivan ravinnoksi, muutaman kourallisen Myllyn Paras hiivaleipäjauhoja ja vatkasin vispilällä paksun lettutaikinan vahvuiseksi. Peittelin taikinajuuren. Muutaman tunnin kuluttua tuoksui jo hapantaikinalle. Lisäsin kananmunan, suolaa, tilkan maitoa ja hieman lisää jauhoja. Otin ison valurautapannun esille ja voikimpaleen. Taikina pysyi muodossaan isossa pannussakin sen kokoisiksi blineiksi kuin halusin. Taikina jäi pannulla paksuksi ja olisi tullut noita tyynymäisiä kuohkeita blinejä, mutta tykkään ohuemmista ja levittelin laittokauhalla tai lusikalla niitä litteämmiksi. Paistoin hellan viitosella, toiseksi kuumimmalla. Hidasta oli paistelu, tuntui ettei ole kuumaa, mutta kääntelin niitä kauniin ruskeiksi. Nyt luinkin, että pitää paistaa hitaasti, jotta kypsyvät myös sisältä. Voita kului huomattavasti vähemmän kuin normaalissa letun paistossa. Kumma juttu! Johtuikohan siitä, että taikina oli veteen tehty? Blinien maku on tosi hyvä ja ovat hyvän värisiä.

Olisivat kyllä kohonneet ihan pulleiksikin. Kokeilin pari jättää litistelemättä ja levittelemättä.
Ei olisi uskonut, että niin vajaista aineista tehty oli taikina, kun olivat oikein hyviä blinejä.

Näinkin voi hyviä blinejä saada aikaan. Tattarijauhojen maku nyt puuttuu, mutta muuten ihan ok.

Heikinlaaksolainen kotikokki

Laitoin taikinaan tuplamäärän valkuaisvaahtoa ja myös kaksi keltuaista, lisäksi reilun desin olutta. Pystyi hyvin kääntämään lettupannulla, superkuohkeat blinit lopputuloksena.

Kyllä ainesosien suhteet kannattaa pitää samana myös tupla-annoksessa. Terveisin, Kuluttajaneuvonta