Vinkit
Croissanteista, eli suomalaisittain voisarvista, puhuttaessa useimmille herää ensimmäisenä mielikuva aamukahveista pariisilaisesta katukahvilassa, jonka rätisevästä radiosta soi Edith Piaf, ja jonka taustalla siintää Eiffel-torni. Mielikuva onkin melko oikea, sillä Ranskassa tuoreet croissantit kuuluvat erottamattomalla tavalla espressokupin kylkeen työmatkalla nautittavaan aamiaisella, petit déjeunerillä.
Croissant ei ole kuitenkaan ranskalainen keksintö – kaukana siitä. Kuunsirpin muotoisia leivonnaisia on tarjoiltu jo antiikin ajoista saakka, ja Itävallassa tunnettiin kipferl-niminen voisarvi jo 1200-luvulla. Ranskaan croissantit saapuivat todennäköisesti jo 1500-luvulla, mutta nykyisen asemansa ne saavuttivat itävaltalaisen lehtimogulin August Zangin perustettua vuoden 1839 tietämillä Pariisin toiseen kaupunginosaan wieniläisen leipomonsa. Alati uutuuksista innostuvat pariisilaiset jonottivat pian ovella, ja suosiosta kateelliset naapurileipurit alkoivat kopioida hänen kuunsirpin muotoisia leivonnaisiaan. Zangin menestyksen myötä ranskan kieleen syntyi tietyn tyyppisiä makeita leivonnaisia kuvaava sana viennoiserie, eli wieniläiset. Syntytarina on paitsi todennäköisesti tosi, niin myös melko tylsä. Kuten leivonnaisten historiassa yleensä, huomattavasti seksikkäämpiäkin versioita croissantien synnystä löytyy.
Useimmissa paakarisaagoissa croissantien synty ajoitetaan vuoteen 1686 Suuren Turkin sodan melskeisiin, jolloin Habsburgien johtama Pyhä Liiga ja Osmaanivaltio väänsivät kättä Kaakkois-Euroopan herruudesta. Tarinan mukaan turkkilaiset yrittivät tunkeutua Budan (nykyinen Budapest) linnoitettuun kaupunkiin sisälle kaivamalla tunneleita muurit romahduttaakseen. Yöllä töissä olleet leipurit kuulivat outoa ääntä ja hälyttivät puolustajat ajoissa apuun. Kiitoksena tästä he saivat etuoikeuden leipoa kuunsirpin muotoisia leivonnaisia. Tämän viehättävän tarinan kertoo totena jopa yleensä erehtymätön ruoka-alan ykkösauktoriteetti Larousse Gastronomique. Tarinan suurin aukko on se, että vuoden 1686 Budan taistelussa turkkilaiset olivat puolustajia, eivät hyökkääjiä. Samaa stooria kerrotaan myös kolme vuotta aikaisemmin tapahtuneesta Wienin piirityksestä, joka kuulostaa jo ripauksen järkevämmältä, joskaan siitäkään ei ole olemassa mitään kirjallisia todisteita.
Mitäpä olisi kunnon jauhopölyinen leipomoballadi ilman kuninkaallista verta? Usein kuullun version mukaan croissantit Itävallasta Ranskaan ronttasi Unkarin ja Böömin prinsessa Marie-Antoinette vuonna 1770 saapuessaan naitettavaksi Ranskan dauphinelle Ludvig XVI:lle. Marie-Antoinettehan tuli kuuluisaksi paitsi siitä, että menetti päänsä vallankumouksen verisinä vuosina, myös hänen suuhunsa pistetystä kansan nälänhätää väheksyvästä lausahduksesta ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia!”.
Jos croissant on jo itsessään melko syntinen leivonnainen, onhan siinä jauhojen ja voin suhde 10:7, niin voisarven pikkuserkku pain au chocolat pistää vielä asteen törkeämmäksi; leipämäisestä muodostaan huolimatta kysehän on oikeastaan suklaalla täytetystä croissantista. Tämä on kuitenkin vielä suoranaista kilokaloreissa pihtausta verrattuna bretagnelaiseen kouign-amanniin (bretoninkielinen nimitys ”voikakulle”), jossa kiloon jauhoja yhdistetään 1,7 kiloa voita ja kilo sokeria! Selitys tälle on yksinkertaisesti se, että 1860-luvulla leivonnaisen syntyaikoina Bretagnessa vallitsi paha jauhopula, mutta voita ja sokeria oli ylenpalttisesti.