Vinkit
Todennäköisimmin sipulikeitto on tunnettu jo antiikin ajoista, ja sen ranskalainen versio on saanut vuosituhansien varrella oman leimallisen muotonsa. Tärkeintä keitossa on laadukas lihaliemi, joka keitetään mahdollisuuksien mukaan itsepaahdetuista vasikanluista. Sipulikeitto ei todellakaan ole mikään kasvissyöjän valinta! Sipulien käsittely jakaa mielipiteitä jopa Ranskassa; toisissa resepteissä sipuleita ei saa paahtaa ruskeiksi, toisissa taas ne tulee nimenomaan karamellisoida huolellisesti. Keitossa käytettävä alkoholi voi olla portviiniä, sherryä tai konjakkia. Miksei suomalaisessa versiossa Jaloviinakin kävisi. Juustoksi päälle sopii comté tai sveitsiläinen gruyère. Leiväksi kelpaa ainoastaan hyvälaatuinen ranskalainen patonki, mieluiten itse leivottu.
Pariisissa sipulikeitto kulkee usein nimellä gratinée des Halles, kaupungin keskustassa kuuden sadan vuoden ajan sijainneen kauppatorialueen mukaan. Sipulikeiton tarjoilu Les Hallesissa aloitettiin perinteisesti puolilta öin. Vaikka suurin osa asiakkaista oli torialueen työntekijöitä, houkutteli keiton tuoksu paikalle myös teatteriesityksistä ja ravintoloista kotiin palaavia herraseurueita. Mikä olisikaan parempi yöpala talvisin sumuisessa ja koleassa kaupungissa, kuin lautasellinen höyryävän kuumaa keittoa!
Hieman kuten fonduessakin, keiton päällä olevan sulan juuston syöminen siististi vaatii hieman harjoittelua. Kikka on se, että juusto kierretään haarukan ympärille, ja itse keitto syödään lusikalla. Poskilla roikkuvat juustonauhat eivät kuitenkaan ole mikään kauhistus; sipulikeitto on aina ollut rahvaan herkkua. Sula juusto saattaa helposti vatsassa jäähtyessään pakkautua kovaksi kuulaksi. Ruuansulatusta helpottamaan keiton kanssa tarjotaankin usein liuottimeksi lasillinen calvadosta tai kuumaa teetä. Jääkylmiä juomia kannattaa ainakin välttää, ettei juusto jähmety liian nopeasti.
Kommentteja ja keskustelua